Evitskog 6.8 Seuraeste - ja superhyvä fiilis!

Kyllä se on tuo valkonen huopa - ilman sitä ei lähdetä enää minnekkään! Nyt on tosiaan kisat takana, jälleen kerran hyvin järjestetyt kisat ja rento tunnelma vallitsi koko ajan. Olen samaan aikaan tosi iloinen, mutta myös hämmentynyt. Mentiin luokat 60-70cm ja 80cm. Alkusuunnitelmaan kuului vain luokka 60-70cm, mutta hyvän fiiliksen johdattelemana lähdin testmaamaan kasikymppiä ja kyllähän se kannatti! Meidän eka kasikymppi! Olen tässä viime aikoina vähän pelännyt, ettei kasikymppiä päästä edes loppukaudesta - onneksi ainakin toistaiseksi näyttää nyt siltä, että pikkuhiljaa sitäkin päästään hyppäämään kisoissa. Ressu oli jotenkin niin erilainen kuin ennen, nosti jalat oikeasti kunnolla ilmaan ja kuunteli ihan tarkkana minua. Siitä lisää vasta sitten yksityiskohtaisemmassa suoristuksen puntaroinnissa.

Kisat oli taas illalla, joten lähdettiin Kirkkonummelle vasta kolmen maissa ajelemaan. Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja ehdin hyvin kävellä radan, laittaa ponin kuntoon ja verkata. Onneksi rata oli jälleen aika helppo ja yksinkertainen. Meninkin sitten kaikessa rauhassa verkkaamaan, kävin kaikki askellajit läpi ja otin vain muutaman hypyn, jottei Ressu väsähtäisi. Ehdinkin rauhassa antaa ponin kävellä verkkojen jälkeen ennen omaa suoritustani. Kuinkas sitten kävikään, vähän liiankin rauhassa taas otettiin ja melkein jäi rata ratsastamatta. Viime hetkellä saavuin kuitenkin paikalle ja pääsin radalle. En pahemmin esteitä ehtinyt näyttämään, joten näillä mentiin (valmistautuva ratsukko käveli radalla).

Koko radan ajan mulla oli kiire. Ehkä vähän ihmeissäni olin siitä, että vuoro oli tullut niin nopeasti ja äh en tiedä. Kuitenkin, ensimmäiselle ihan hyvä paikka ja hyppy, maltoin odottaa. Ei tapahtunut mitään kummempaa mutta sen verran tassut laahasi vissiin maata, että puomi tuli mukaan. Kakkoselle meinasin stopata, mutta yli meni. Kolmonen, nelonen ja vitonen hyvin, kutoselle vähän pohjaan. Loppuun vielä seiska ja kasi ihan  kiitettävästi. Vähän jäi harmittamaan se kiireinen fiilis ja olo, ei niinkään pudotus. Muuten ihan ok rata - vähän säätöä, mutta whatever. Radan jälkeen tultiin siihen tulokseen, että käyn ilmottautumassa jälkkärinä kasikymppiin.

Kasikympin verkassa otin kai yhdet hypyt molemmille verkkaesteille ja annoin olla. Tällä kertaa menin ajoissa katsomaan muiden ratoja, sillä en ollut ihan 100% varma, olinko varmasti viimeinen. Lopulta koitti meidän vuoro - vähän jännitti, mutta se oli vaan hyväksi. Yritin alussa saada Ressuun paljon laukkaa ja tultiinkin ykköselle ihan hyvin. Kakkoselle vähän pohjaan. Kolmonen kolisi, muttei pudonnut. Neloselle lähdin vähän viime tipassa käskemään - mutta puhtaasti selvittiin. Vitosella kostautui kun katsoin nelosen jälkeen taakse pysyikö puomit ja läheltä jälleen liippasi ettei alas tullut puomeja. 6-8 menikin sitten ihan mukavasti ja puhdas rata sekä ruusuke tuli! (80cm oli myös clear roundi.) Hymy kyllä pysyi pitkään iltaan saakka kasvoilla! Eka yhteinen kasikymppi ja yllättävän hyvin - vaikka vähän rimaa hipoen mentiin! ;)

Mahtava kisapäivä takana, iso kiitos hoitajille , Heidille kuvista ja tietenkin upeille taustajoukoille! Nyt sitten jatketaan vaan samaa rataa - kera valkoisen huovan!

Viime päivien estetreenit

Moikka! Ajattelin aluksi, että kerron estetreeneistä erikseen omissa postauksissa, mutta päätin kuitenkin yhdistää nämä. Hyppäsin tosiaan Ressun sunnuntain ja Harmonian tänään  - Harmonialla en ollutkaan hypännyt aijemmin.

Tarkoituksena oli aluksi käydä rento maastolenkki, mutta tultiin valkun kanssa sittenkin siihen tulokseen, että hyppäisin. Menin ihan lyhyttä rataa ja koitin hypätä mahd. vähän, jotta poni ei olis ihan tööt. Laukkaa ei jälleen ollut tarpeeksi ja sen takia monet hypyt epäonnistuivat. Jotenkin tuntui, että pelkästään se ilma vei hirveesti iteltäkin jo voimia, eikä jaksanut yhtään vaatia.. Tulin muutaman kerran lyhyen radan ja sitten yksittäisiä.  Radat oli kaikki oikeastaan aika säätöä kun ei käpälät nouset tarpeeksi sieltä maasta ja se laukka ei rullanut oikeasti eteenpäin. Tultiinkin sitten yhtä okseria lopussa varmaan x100 kertaa kun ei vaan millään meinannut onnistua... Vähän jäi huonot fiilikset, mutta näillä on lähdettävä kisoihin ja toivoa parasta!

Tänään huomasin - tai oikeastaan eilen yöllä, että olin unohtanut ilmottautua. Ilmottauduin sitten yhden aikoihin yöllä ja nyt toivon sormet ja varpaat ristissä, että se ei mene jälki-ilmottautumisena vaan ihan "normina"!

Takaisin asiaan...: Tänään hyppäsin Harmoonialla ensimmäistä kertaa! Harmonia on siis iso, valkoinen ja oikein herttainen wielkopolski tamma. Olen sillä jonkun verran koulutunneilla mennyt, mutta hypännyt en ole. Aluksi kieltämättä vähän jänskätti, koska oli pitkästä aikaa ns. ihan uusi tuttavuus esteillä. Meillä oli samat esteet kuin eilenkin kentällä, tosin vähän eri ratoja. Aloitettiin tulemalla ihan yksittäistä. Oli tosi outoa mennä niin isolla hevosella kun on tottunut tuohon pieneen Ressuun joka vaan lyllertää menemään. Alussa oli siis vähä ongelmia laskea paikkoja jne, mutta pikku hiljaa aloin tottua Harmoonian askeliin. 

Sitten tultiinkin jo lyhyttä rataa, joka meni kyllä oikeasti niin penkin alle - mutta kerrankin en voinut kuin nauraa! Ykköseltä kakkoselle oli aika tiukka linja, ja H ampaisi ensimmäisen jälkeen vähän turhan innokkaasti seuraavalle niin tuli tosiaankin aika mielenkiintoinen hyppy tokalle. Täysin identtinen tilanne kolmoselle, tiukka linja, huono lähestyminen. Neloselle jo muuten vähän paremmin, mutta keräiltiin kovin innokkaasti siitä puomit mukaan. Sitten sarjalle jolle todellakin olisi pitänyt tulla maltillisemmin ja sitten vimonen ihan kiitettävästi. Voi että, kyllä oli ainakin parannettavaa, jos ei muuta! Toinen rata meni onneksi jo vähän paremmin. Lopuksi tultiin yksittäisenä vähän isompaa.

Harmonia oli kyllä ihan mahtava tamma, koko tunnin oli hymy herkässä, eikä epäonnistumiset haitanneet laisinkaan! Eiköhän se sama fiilis ja asenne löydy vielä Ressunkin kanssa! ;)

Perusjuttuihin pureutumista

Yritin olla taiteellinen ja muokata ponin tummaksi ja taustan normiksi, mutta epäonnistuin. Kuvassa oli siis niin huonot värit, että oli pakko yrittää edes jotain...

Heippa! Keskiviikkona kotiuduttiin tosiaan Lappeenrannasta. Ehdin vielä illalla käydä Ressun liikuttamassa, vaikka vähän myöhään meni. Ei ollut oikein mitään suunnitelmaa tunnille joten hortoilin oikeastaan noin puolet tunnista ympäri kenttää... Noh, kokosin kuitenkin itseni sekä ponin ja rupesin työstämään ihan perusjuttuja, kuten suoristamista. Ressu oli lopussa aika hyvä, yllättävän energinen se oli vaikka lämpöasteita oli ihan mukavasti.

Torstaina päätin pureutua ihan kunnolla suoristamiseen ja taivutuksiin. Aloittelin tunnin kävelemällä pitkät alkukäynnit. Käyntien jälkeen otin ohjat käteen ja lähdin keventelemään. Tein alkukeventelyiden ohessa "tehtävää" (jos sitä sellaiseksi voi kutsua), jossa tein jokaisen kulmaan n. 10 metrin voltin. Tarkoituksena oli saada poni taipumaan hyvin jo alusta asti. Alkuverkkojen jälkeen otin muistaakseni vähän laukkaa tein paljon isoja ympyröitä ja keskityin kunnolla suorilla sivuilla suoristamiseen. Sitten annoin Ressun vähän puhaltaa ja kävelin hetken. Hetken lepäilyn jälkeen aloin tekemään tehtävää, jossa nostin toisella pitkällä sivulla n. 3 kulman jälkeen laukan ja otin n. 3 metriä ennen seuraavaa kulmaa raviin. Toiselle pitkälle sivulle tein sitten raviväistöjä. Nostot sujui ihan hyvin, mutta suorana pysyminen tuotti hieman ongelmia. Väistötkin meni vähä niin ja näin, täytyy oikeasti ruveta niitä treenaamaan enemmän, kun olen niitä vähän laiskasti mennyt. Kun tehtävä sujui, vaihdoin kierrosta. Laukkannostot ja siirtymiset sujui tällä kertaa oikein mukavasti! 

Laukka- ja väistötehtävän jälkeen menin hetken kahdeksikkoa ravissa ja tsekkasin, että poni taipuu hyvin molempiin kierroksiin. En tosiaan hirveesti muuten taivutellut kuin sitten vasta alussa ja lopussa, koska vielä yhden tehtävän lyöminen joukkoon olisi saattanut olla liikaa. Lopuksi menin sitten vielä maastoon kävelemään. Kokonaisuudessa jäi ihan hyvä fiilis, olisin taas voinut suunnitella vähän paremmin tunnin - pähkäilin jälleen kerran vasta ratsastaessa hyviä tehtäviä...

En tosiaan ole noin läikikäs mitä tuo toinen kuva antaa ymmärtää....... :D

Tänään menin aikalailla samoja juttuja, vähän eri tehtävien kanssa. Hyvin meni tänäänkin mielestäni ehkä paremmin kuin eilen, sillä Ressu oli alusta asti tosi tasasen ja hyvän tuntuinen. Kuvaaja en saanut paikalle, joten nyt ei valitettavasti ole enempää kuvia... Keskiviikkona tiedossa Evitskogissa kisat, en tiedä olenko niistä jo maininnut.(?) Postailen varmasti vielä ennen kisoja, joten nähdään taas ensi kerralla! 

Pikaisia kuulumisia ja turhaa löpinää

Moikka! En sitten kuitenkaan toteuttanut postausta viikon kuulumisista, koska kuvia oli niin vähän ja en enää edes kunnolla muistanut mitä olen tehnyt. Pitäisi ehkä (köhköh) samana iltana kirjoittaa ne postaukset kun olen ratsastanut. Tosiaan nyt tulevalle viikonlopulle ei ole tähtäimessä mitään kisoja, mutta ensi viikon keskiviikkona olisi sitten seuraavat. Olen tällä hetkellä Lappeenrannassa, joten mitään kummempaa heppa-asiaa ei tällä hetkellä ole, muuta kuin sunnuntain ratsastukset - eikä niistäkään ole kuvia.

Käytiin kuitenkin täällä yhdessä uudessa hevoskaupassa, josta tarttui mukaan Kingslandin t-paita ja softshelltakki (kuvat alhaalla). Eipä mulla hirveesti mitään muuta asiaa sitten olekkaan, seuraavaksi postailen varmaan aikaisintaan torstaina ratsasteluista. Täältä kotiudutaan siis huomenna, illalla menen vielä Ressun liikuttamaan.

Tuusula 26.7 Seuraeste

Noniin nyt sitten vähän tämän päivän kisatunnelmia! Nyt voin heti alkuun iloisena hehkuttaa, että tämä päivä oli aivan toista maata kuin viime kisat. Saatiin yksi rusettikin napattua kotiin!

Aamulla tulin tallille joskus puoli kymmenen jälkeen, kun oltiin tähdätty lähtöajaksi puoli yksitoista. Huomattiinkin sitten joku puoli tuntia ennen lähtöä, että kolme ensimmäistä luokkaa oli samaa luokaa eli 1abc eikä 1, 2 ja 3. Noh, ne oli siis kaikki putkeen välissä oli ainoastaan estekorkeuden nosto. Tajuttiin sitten, että vähän tiukille saattaa mennä kun ei 1a:ssa ja 1b:ssä ollut hirveästi lähtijöitä, että keretäänkö ajoissa paikalle. Ehdittiin kuitenkin paremmin kuin hyvin, ainoastaan rataa ei ehditty käydä kävelemässä. Onneksi rata oli lyhyt ja yksinkertainen!

Painelinkin sitten aika vauhdilla verkkaamaan kun oletin että on pikkuinen hoppu. Verkassa poni kusetti ihan 6-0 ja minä mennä vaan puksutin mukana. Stögäili ihan vain ristikoille ja perus pystyille, eikä lähtenyt yhtään pohkeesta. Mentiin sitten välissä vähän katsomaan 1b luokan ratoja, jonka jälkeen menin vielä vähän verkkaamaan ja ottamaan viimeiset hypyt. Nyt Ressu oli ihan kuin eri hevonen, herkkä pohkeelle ja antoi hyvin kiinni. Tulin muutamaan otteeseen pystyn ja okserin, jotka poni suoritti tällä kertaa oikein mallikkaasti. Lähdin radalle suht varmoin ja hyvin fiiliksin. Tavoitteena oli saada vain hyvä mieli radasta.

Kutoselle sai ottaa verkkahypyn, jonka sitten päätin ottaa. Tultiin siihen hyvään paikkaan ja hyppy oli hyvä, joten lähdin varmoilla fiiliksillä suorittamaan rataa. Ykköstä poni vähän katsoi, mutta meni yli. Kakkoselle hyvin, samoin kolmoselle. Neloselle oli vähän liikaa vauhtia, mutta se ei dramaattisesti haitannut. Vitonen vähän pääsi kolisemaan, mutta kutoselle ja seiskalle taas hyvin. Olin supertyytyväinen, tämä oli ehkä ensimmäinen oikeasti hyvä rata, lukuunottamatta mun katsetta ja muutamaa "laukkasäätöä". Nyt saatoin todellakin sanoa, että hymy oli huulilla miltei koko radan ja hyvä mieli oli vielä senkin jälkeen! Meno on huomattavasti mukavampaa kun ei ylisuorita, menee ihan rennosti ja tekee vain parhaansa - niin ponista (ainakin uskoisin) kuin kuskistakin.

Radan jälkeen käytiin juottamassa ja viilentämässä Ressua. Katselin itse vähän aikaa ratoja ja Krista talutteli ponia. Auringossa oli muuten ihan tukahduttavan kuuma, tuntu ihan kun ei olis välillä henkeäkään saanut... Kun kello alkoi lähestyä puolta yhtä, kävin nappaamassa ponin ja menin vähän verkkaamaan, jotta se ehtisi rauhassa puhaltaa ennen luokkaa.

70cm verkassa poni oli erittäin hyvä, enkä viitsinyt ottaa kuin pari hyppyä. Kääntyminen, jarrut ja kaasu pelasi hyvin. Lähdin myös seittemänkympin radalle yllättävän varmoin fiiliksin. Toisaalta jännitti vähän enemmän, koska siinä oli uusinta, vaikka eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole. Nyt on taas vaan tottunut hyppimään pelkkiä clear roundeja, koska useimmiten vähän pienemmät luokat niitä on. Itseasiassa oli ihan kiva ajatella, että vihdoin voi päästä ratsastamaan uusintaa.

Otin jälleen verkkahypyn kutoselle, joka ei mennyt kovin hyvin tällä kertaa. Aloitin radan ja koitin olla liikaa miettimättä. Ykköselle tuli hyvin, kakkoselle ehkä vähän pohjaan. Kolmonen hienosti, vaikka oli vähän erikoinen. Neloselle tosi hyvä hyppy, mutta vitoselle paketti levisi vähän käsistä ja yksi puomi mukaan. Kutonen ja seiska hyvin. Päällimmäiset fiilikset heti radan jälkeen oli tosi hyvät, vaikka tuli yksi puomi alas.

Olen todella tyytyväinen poniin ja myös itseeni. Osasin kerrankin ottaa rennosti, vaikka nyt en mikään ihan hirveä jännittäjä ole. Kuitenkin meinaa, vähän hermot usein kiristyä, jos joku ei onnistu silloin niinkuin pitäisi, koska se pieni jännitys piilee siellä takaraivossa. Miten teidän jännitys ilmenee? Nyt saatoin kuitenkin olla paljon tyytyväisempi kuin viime kisojen jälkeen, aika vaihtelevaa tämä meno kyllä on... Ehkä se vaan johtui valkoisesta huovasta. Viimeksi sitä ei ollut, mutta sitä edellisellä oli ja silloinkin tuli rusetti. Hmm...? Eivaiskaan.

Huomenna tosiaan lupasin kirjoitella postausta koko tästä viikosta. Joten palaillaan huomenna!

...Ja vielä pakko mainita isot kiitokset Kristalle joka toimi kuvaajana! 

Pika tiedotus !

Huomenna suunnataan nokka kohti Tuusulaa ja painellaan kisoihin. Jospa tällä kertaa onnistutaan... - ainakin vähän paremmin?

Ja ponin mielipide...

En tänään tosiaan tänään saanut viikon muista kuulumisista mitään postausta aikaan, joten kirjoittelen sen varmaan vasta sunnuntaina. Huomenna pyrin kuitenkin kisapostauksen kirjoittelemaan, mikäli vain saan kuvat ajoissa (köhköh hyvä olen lupaamaan). Mutta ei tällä kertaa mitään muuta, joten näkyillään sitten huomenna, ainakin hope so!

Hämeenlinna 20.7 Seuraeste - miksi ei vaan onnistu?

Hämeenlinnan kisat. Hirveästi ei ole sen jälkeen tehnyt mieli kirjoitella. Joskus mietin, löytyykö sitä hyvää ja tasaista menoa koskaan, vai onko se aina ääripäästä toiseen vaihtelevaa. Hästbackan ja lauantain jälkeen uskoin tosissani kisojen menevän hyvin ja ponin olevan oikeasti kuulolla. Mutta niin se oma tuntu voi todellakin pettää - ja pahasti.

Aamulla lähdettiin hyvissä ajoin matkaan, mutta navigaattori sekoili ja tehtiin lievä kiertolenkki.. Eihän sille tietenkään mitään voinut, mutta vähän se ehkä hermoja kiristi + mukana oleva kisajännitys. Noh, paikan päällä juoksin sitten pikaisesti radankävelyyn ja poistuin sieltä ensimmäistä kertaa hieman epävarmana. Koskaan ei vielä ole tullut semmoista tunnetta, että hei mä en oikeasti välttämättä muista. Kertasin radan about miljoona kertaa vielä päässä ja kiirehdin verkkaamaan.

Verkassa Ressu oli ehkä hieman hidas pohkeelle. Tein ravi-seis-ravi siirtymisiä, joiden toivoin hieman auttavan asiaa. Mutta ei, olin väärässä. Poni oli muutenkin jotenkin tosi semmosen "ei kiinnosta" fiiliksen omaava, eikä jaksanut edes yrittää. Iski vähän epätoivo, kun ei nopeista siirtymisistä ja peruutuksista huolimatta reaktiot parantunut mitenkään merkittävästi - ehkä hieman, mutta ei niin paljon kuin olisin toivonut. Päätin sitten ottaa laukkaa, koska yleensä Ressu paranee laukkojen jälkeen huomattavasti - väärässä oltiin again. Laukka oli löysää, eikä pyörinyt kunnolla. Hypyt onnistuivat ihan ok, laukkakin vähän parani loppua kohti. En todellakaan tiennyt mitä odottaa, mutta päätin yrittää tyhjentää mielen ja mennä vain este kerrallaan.

Radalle tullessa se alkoi. Tarrasin polvella kiinni, poni kusetti ja se oli sitten menoa. Niinkin yksinkertaisessa
 asiassa kuin laukannosto, tuli ensimmäinen ongelma. Lähtömerkki oli tullut, sekunteja kuluu ja poni junnaa. Noh, sitten vihdoin kun saatiin laukka nostettua tultiin todella epävarmasti ja huonoon paikkaan ykköselle. Kakkoselle tuli ihan hyvin ja uskoin jo, että saan laukan korjattua. Kolmosen jälkeen kuitenkin meni taas säädöksi ja neloselle huonoon paikkaan ja vitoselle töks. Ja mitä teinkään? Käänsin suoraan pois. Esteet oli kuitenkin sen verran pieniä, että oisin saanut sen siitä kävelemällä yli, mutta ei käänsin ihan kuin jossain horroksessa ponin heti pois. Tokalla yli ja matka jatkui kohti vitosta. Ihan normaalille lankkuokserille tuli kielto - ja tietenkin minä kynsin maata. Miettikään vain sitä ketutuksen määrää. Siitä sitten painelin aikamoista kyytiä verkkaan ja hyppäsin okseria muutaman kerran.

Ennen seuraavaa luokkaa yritin nollata ajatukset ja ratsastaa täpäkämmin, enkä päästää ponia menemään miten tahtoo. Hyppäsin muutamaan otteeseen pystyn ja okserin vasemmasta, oikealle en päässyt verkkaamaan juuri ollenkaan... Radalle  mennessä  tietenkin jännitti koska kyseessä oli erikseen erikoisesteluokka, mutta päätin selvitä jokaisesta esteestä. Ykköselle jo heti ensimmäinen stögäys. Siitä sitten karjaisun voimin mentiin miltei paikoiltaan ja toki otettiin muutama puomi matkaan... Kakkonen ja kolmonen meni jälleen hyvin, samoin nelonen. Vitoselle pääsi kiihtymään liikaa ja tuli huono paikka, joten puomi taas vaihteeksi matkaan. Kutosesta yli ja seiskalle liinat kiinni. Siitäkin mentiin lopulta paikaltaan yli. Tähän asti oltiin selvitty ilman kieltoja, virhepisteitä kyllä jaksettiin kerätä matkaan (8?). Viimeinen, muurikaivosysteemi koitui tietenkin kohtaloksi ja taas kynnettiin hiekassa. Sen jälkeen kyllä otti päähän, kaksi huonoa rataa ja erittäin huonoa ratsastusta.

Päällimäiset fiilikset oli aika huono - kuten voitte varmaan kuvitella. Uskon kuitenkin, että ahkeralla treenillä noustaan jälleen täältä ja menee vielä paremmin. Onnistumiset vaan tuntuu entistäkin paremmalta kun joskus menee ihan penkin alle. Noh, katsellaan nyt mitä tehdään ja jatketaan eteenpäin kera positiivisen asenteen!

 Postailen varmaan huomenna viikon muista kuulumisista ja tulevista suunnitelmista, heippa!